Miltä se maratonin juokseminen tuntuu!
42,2km, se on se maratonin pituus, mutta miltä se sitten tuntuu ja mitä maratonin aikana päässä voikaan liikkua?
Jokainen maraton on tietysti oman ja jokaisella on tietysti omat tuntemukset ja fiilikset ja kaikkeen vaikuttaa moni asia ,sää, väsymys , ruuansulatusongelmat ym. Mitä useampia maratoneja juoksee niin tietty kaava niihin muodostuu!
Ennen lähtöä monenkertaista varmistelua että kaikki ok ja keskittyy lähinnä rauhoittelemaan itseään että on harjoitellut tarpeeksi. Ja perinteiset tsekkaukset onko kengännauha liian kireällä? Onko kello ok? Pitäisikö kerran vielä käydäe vessassa? Joinko liikaa vettä vai liian vähän?
Kun paukku käy ja saa juosta, on alku usein jonkinlaista pään sisäistä sählinkiä, etenkin isoissa tapahtumissa. Adrenaliinitasot on korkealla, lähdön odottelun jälkeen ja sitä haluaa vihdoin päästä nopeasti matkaan ja samalla reitti ja vauhdinjako vähän jännittää.
Juoksu alussa on usein nykivää ja ajatukset alkukilometreillä on sekavat. Naapuri juoksee liian lähellä, onko tämä vauhti nyt liian hidasta vai liian nopeaa? Miksi minua hengästyttää jo tässä vaiheessat? Mites tää keli, alkaako satamaan?
Jossain noin 3-4 kilometrin vaiheilla oman pään ja reitinkin alkukaaos yleensä hellittää ja alkaa vain lähinnä juosta.
Jos ei ole ongelmia tai mahasi temppuile, niin nämä kilometrit tuntuvat hyviltä ja helpoilta. Jännitys on poissa, juoksurytmi on löytynyt ja mihinkään ei satu, joten juostessa jaksaa hyvin katsella ympärilleen ja nauttia matkasta.
Maraton kulkee usein muuta kuin omaa perusreittiä, niin uudet maisemat virkistävät, juoksija jaksaa olla utelias ja fiilis on korkealla. Joskus jopa niin korkealla, että sitä tulee mieleen, miksei juokse maratoneja useamminkin. Täähän on ihan mukavaa, helppoa, leppoisaa. Mikä tässä on muka niin vaikeaa?
Hurmoksessa vauhdin kiristäminen voi tuntua hyvältä ajatukselta. Näin voi käydä, vaikka mikään aiemmassa treenissä ei viittaa siihen, että yhtäkkiä jaksaisit maaliin tavallista nopeampaa vauhtia. Jos kiristät tahtia, olo on tässä vaiheessa edelleen hyvä, koska adrenaliineja ja kisaintoa riittää.
Puolivälin jälkeen väsymys alkaakin sitten hiljalleen tuntua. Temmon ja askelluksen ylläpitäminen muuttuu vaikeammaksi ja adrenaliinit ovat jo häipyneet. Samalla matkan pituus hahmottuu lopullisesti (vasta puolessa välissä!). Maisemien katselun sijaan sitä ajattelee koko ajan enemmän itseään ja sitä miltä missäkin paikassa tuntuu ja saattaa katseet käydä kellossakin normaalia useammin.
Mikäli olet aloittanut liian kovaa tai mennyt nostamaan vauhtia liikaa, väsymys voi viedä jalat jo tässä vaiheessa. Tällöin loppumatkasta tulee todella pitkä.
Siinä noin 30 kilometrin paikkeilla ratkeaa onko maraton loistava, keskinkertainen vai kivulias kokemus. Erot kokemuksissa syntyvät useimmiten näillä kilometreillä.
Mikäli johonkin on alkanut sattua tai hiertää, sitä ajattelee tästä eteenpäin jatkuvasti. Jos sataa, tuulee tai aurinko paahtaa piinaavasti, sitäkin ajattelee jatkuvasti. Kaikki korostuu tässä vaiheessa. Tässä vaiheessa osa törmää henkiseen ja osin fyysiseenkin muuriin.
Selviytymiskeinot tähän ovat itsensä vakuuttelu, järjettömissä mitta suhteissa.
Mikäli olet jakanut vauhtisi oikein ja on muutenkin hyvä päivä, tällaista ei välttämättä tule ollenkaan. Meno tuntuu rankalta ja alkua jäykemmältä, mutta hyvänä päivänä tiedät jaksavasi silti ongelmitta maaliin (enää alle kymppi!).
Maratoonarin päässä tapahtuu jotain siinä 40 kilometrin kohdalla.Mikäli kisa on mennyt hyvin, nämä ovat todennäköisesti nopeimmat kilometrit kisan aikana. Yhtäkkiä juokset kovempaa kuin kertaakaan aiemmin vaikka äsken vielä väsytti ja et jaksanut yhtään.
Toisaalta mikäli olet taistellut aiemmat kilometrit, nämä kilometrit jaksaa yhtäkkiä vain siksi, että pää ymmärtää, että nyt se matka oikeasti loppuu, maali häämöttää.
Maaliviivan ylitys voi vaihdella tunnetasolla täydellisestä euforiasta lähinnä siihen helpotukseen että jalkoja ei tarvitse enää liikuttaa. Kaikki on tuossa kohtaa tunnetasolla mahdollista, varsinkin jos olet ensimmäisen maratonin juuri juossut.
 |
| Ensimmäiseltä maratonilta, oisko jostain 25 km paikkeilta! |
Startti
Ennen lähtöä monenkertaista varmistelua että kaikki ok ja keskittyy lähinnä rauhoittelemaan itseään että on harjoitellut tarpeeksi. Ja perinteiset tsekkaukset onko kengännauha liian kireällä? Onko kello ok? Pitäisikö kerran vielä käydäe vessassa? Joinko liikaa vettä vai liian vähän?
Lähtökarsinassa lähdön odottelu on joka toinen minuutti kivaa ja jännittävää, joka toinen minuutti raastavaa ja hermostuttavaa.
Kilometrit 1-5
Kun paukku käy ja saa juosta, on alku usein jonkinlaista pään sisäistä sählinkiä, etenkin isoissa tapahtumissa. Adrenaliinitasot on korkealla, lähdön odottelun jälkeen ja sitä haluaa vihdoin päästä nopeasti matkaan ja samalla reitti ja vauhdinjako vähän jännittää.
Juoksu alussa on usein nykivää ja ajatukset alkukilometreillä on sekavat. Naapuri juoksee liian lähellä, onko tämä vauhti nyt liian hidasta vai liian nopeaa? Miksi minua hengästyttää jo tässä vaiheessat? Mites tää keli, alkaako satamaan?
Jossain noin 3-4 kilometrin vaiheilla oman pään ja reitinkin alkukaaos yleensä hellittää ja alkaa vain lähinnä juosta.
5-20km
Jos ei ole ongelmia tai mahasi temppuile, niin nämä kilometrit tuntuvat hyviltä ja helpoilta. Jännitys on poissa, juoksurytmi on löytynyt ja mihinkään ei satu, joten juostessa jaksaa hyvin katsella ympärilleen ja nauttia matkasta.
Maraton kulkee usein muuta kuin omaa perusreittiä, niin uudet maisemat virkistävät, juoksija jaksaa olla utelias ja fiilis on korkealla. Joskus jopa niin korkealla, että sitä tulee mieleen, miksei juokse maratoneja useamminkin. Täähän on ihan mukavaa, helppoa, leppoisaa. Mikä tässä on muka niin vaikeaa?
Hurmoksessa vauhdin kiristäminen voi tuntua hyvältä ajatukselta. Näin voi käydä, vaikka mikään aiemmassa treenissä ei viittaa siihen, että yhtäkkiä jaksaisit maaliin tavallista nopeampaa vauhtia. Jos kiristät tahtia, olo on tässä vaiheessa edelleen hyvä, koska adrenaliineja ja kisaintoa riittää.
 |
| Henkilökohtaisena jäniksenä maratonilla! |
Kilometrit 20-30
Puolivälin jälkeen väsymys alkaakin sitten hiljalleen tuntua. Temmon ja askelluksen ylläpitäminen muuttuu vaikeammaksi ja adrenaliinit ovat jo häipyneet. Samalla matkan pituus hahmottuu lopullisesti (vasta puolessa välissä!). Maisemien katselun sijaan sitä ajattelee koko ajan enemmän itseään ja sitä miltä missäkin paikassa tuntuu ja saattaa katseet käydä kellossakin normaalia useammin.
Mikäli olet aloittanut liian kovaa tai mennyt nostamaan vauhtia liikaa, väsymys voi viedä jalat jo tässä vaiheessa. Tällöin loppumatkasta tulee todella pitkä.
30-40 kilometriä
Siinä noin 30 kilometrin paikkeilla ratkeaa onko maraton loistava, keskinkertainen vai kivulias kokemus. Erot kokemuksissa syntyvät useimmiten näillä kilometreillä.
Mikäli johonkin on alkanut sattua tai hiertää, sitä ajattelee tästä eteenpäin jatkuvasti. Jos sataa, tuulee tai aurinko paahtaa piinaavasti, sitäkin ajattelee jatkuvasti. Kaikki korostuu tässä vaiheessa. Tässä vaiheessa osa törmää henkiseen ja osin fyysiseenkin muuriin.
Selviytymiskeinot tähän ovat itsensä vakuuttelu, järjettömissä mitta suhteissa.
Mikäli olet jakanut vauhtisi oikein ja on muutenkin hyvä päivä, tällaista ei välttämättä tule ollenkaan. Meno tuntuu rankalta ja alkua jäykemmältä, mutta hyvänä päivänä tiedät jaksavasi silti ongelmitta maaliin (enää alle kymppi!).
Kilometrit 40-Maali
Maratoonarin päässä tapahtuu jotain siinä 40 kilometrin kohdalla.Mikäli kisa on mennyt hyvin, nämä ovat todennäköisesti nopeimmat kilometrit kisan aikana. Yhtäkkiä juokset kovempaa kuin kertaakaan aiemmin vaikka äsken vielä väsytti ja et jaksanut yhtään.
Toisaalta mikäli olet taistellut aiemmat kilometrit, nämä kilometrit jaksaa yhtäkkiä vain siksi, että pää ymmärtää, että nyt se matka oikeasti loppuu, maali häämöttää.
Kommentit
Lähetä kommentti