lauantai 17. kesäkuuta 2017

Live Love Forssa, vaiko Forssan Suvi-Ilta ja DNF

Tjaa, mistäs aloittais. No muutaman viikon epävarmuuden jälkeen näytti hyvältä että juoksemaan päästään taas kotimaisemiin ja oma ennätyskin voisi olla hakusessa kaiken pienen epävarmuuden ja vammojen jälkeen.
Vielä luottavaisena

No ystäväni Diabetes se sitten olikin taas päättänyt heti aamusta laittaa kapuloita rattaisiin ja verensokerit huiteli aamusta jo taivaissa. Ei muutakuin aamupala naamaan ja korjausta sekä koiran kanssa lenkki ja kohti vorssaa. Arvot asettuivat ihan hyvälle tasolle ja tuli pitkin päivää tankkailtua isovanhempien luona ja vaikka keli näyttikin lämpimältä edelleen tuntui että hyvin tämä menee.

Siinä sitten kolmen paikkeilla kohti tapahtumapaikkaa ja alkuverkkaa ottamaan . Verensokerin näyttivät lähtöviivalle askeltaessa ihan hyviltä, 9,6. Luottavaisin mielin siis vaan matkaan.
Sattumalta törmäsin vielä juoksukaveriin siinä ja todettiin että vauhdit taitavat olla aika samat, ei muutakuin yhdessä tulta kohden. Siinä muutaman kilsan kohdilla totesin että anna mennä yksin vain, itselleni on tänään tämä 4,30 inan liikaa ja tiputtelin vauhtia siihen 4,45-4,50 paikkeille.
 Siinä askel rullasi ihan hyvin ja tuntui että vaikka keli olikin minun sietokyvylleni tähän hetkeen liian lämmin niin tuolla jaksaisin kyllä mennä puolikkaan läpi.

alkulämppää

Siinä sitten noin 5-7 km paikkeilla alkoi tuntui hieman heikotusta ja pahaa oloa, nestehukkaa se ei voinut olla koska siitä olin huolehtinut. Mietin että olisiko äsken nautittu geeli se voinut aihetuttaa mutta päätin kuitenkin varmistaa tilanteen ja ei muutakuin mittari taskusta ja arvot näyttivät 12,XX ja Libren nuoli näytti pystysuoraan ylöspäin.Tuossa kohtaa alkoikin sitten mietintä mitäs tehdään, ilman geelien apua ei ole tuossa kelissä minulla mahdollista vetää tuota tahtia läpi, toisaalta jos geeliä arvot nousevat varmasti aivan liian korkealle. Hetken mietin että jos himmaan vauhtia niin se alkaa tiputtamaan arvoja, toisaalta tuossa kelissä pidempi aika ja jalan arvoituksellisuus ei houkutellut koska Nuts Pallas jo odottelee ihan kulman takana ja päädyinkin siihen ratkaisuun että kahdeksan kilometrin kohdalla keskeytän vesipisteelle. Terveys edellä tässä on mentävä ja ei olisi ollut järkeä jatkaa matkaa riskeerata omaa terveyttä. Ainut mikä harmitti niin se etten huomannut ottaa yhtään käteistä mukaan koska juuri siinä kohdalla oli makkaramarkkinat :)

Raatobussissa


Ensi fiilis keskeytyksen jälkeen oli että olisi pitänyt kiertää Tammela loppuun saakka, pelkästään hyvän kannustuksen takia mistä iso kiitos taas paikallisille. Seuraava ajatus oli että mitenhän vaimolla menee ja mitäs teen tässä odotellessa. No siinä sitten kun raatobussi noukki kyytiin niin sieltähän matkan varrelta vaimokin napattiin kyytiin :)
No päästiinpä ajoissa kotiin ja grillaamaan :)

Kaikesta huolimatta jäi hyvä fiilis, oikea päätös ehdottomasti ja tuleehan noita uusia tapahtumia!

Hyvä ruoka parempi mieli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti