Aurajoen Yöjuoksu 10 km kisaraportti
Taas on kisakausi avattu perinteiseen tapaan Turun pimeimmässä juoksutapahtumassa, Aurajoen yöjuoksussa.
Tästä on tullut jo perinne vetää yksi kymppi vuodessa ja se on ollut tapana vetää täällä. Hyvä tapahtuma ja itsellä lyhyt matka. Reitti on myös nopea ja koska treenikavereista saa vetoapua niin tuonne on helppo aina mennä.
Tänä vuonna lähtökohdat oli paremmat kuin aiemmin, toki sairastelu vienyt parhaimman terän mutta silti aika luottavainen oli että hyvä aika tulee. Kaikki menikin ihan ok lauantai iltapäivään saakka. Silloin astuikin sitten mukaan diabeteksini. Verensokerit ollut koko viikon huippuhyvät ja koko päivänkin, kunnes ne sitten lähtivätkin yllättäen nousemaan ja en saanut niitä mitenkään korjattua alaspäin. Kunnes sitten noin kaksi tuntia ennen starttia olikin syöksyä alaspäin. No eipä siinä kuin vähän geeliä ja varovaista nostoa ja numeronlapun hakua ja Vauhtisammakon juoksukavereiden etsimistä ja kohti alkulämppää. Tämän jälkeen tsekkaus ja arvot taas ylhäällä. Pohdintaa mitä tehdä , odottelua ja kas kas sittenhän ne lähtikin taas laskuun... ja lisää geeliä ja starttiviivalle.
Itse juoksu lähti hyvin rullaamaan, kelikin muuttui karseasta ihan siedettäväksi , jopa hyväksikin jos unohtaa tuulen joka toisella puolella aurajokea pisti äijät vähän puskemaan kohti tuulta. Eka vitonen mentiin aika tasasaista vauhtia ja pysyttiin porukassa vielä kaikki neljä joita meitä siinä oli samaa vauhtia vetämässä. Toisen kierroksen pystyin tulemaan myös samaa vauhtia ja lopussa inasen kiristämään. Kuuden kilometrin jälkeen alkoi tulemaan tuntemuksia jotka saivat hetkeksi miettimään että pitääkö keskeyttää, onko verensokerit jälleen alhaalla vai johtuuko huimaus vain siitä että ovat seilanneet edestaakse. Päätin jatkaa matkaa vaikka terä ja mieli siihen menikin. Maalissa sitten tarkastus ja ylhäällähän ne olivat. Eli kaikinpuolin todella haastava juoksu ja paljon tuli annettua tasoitusta tuon takia, ei muita kohtaan vaan itseäni.
Aika 44,20 tähän nähden on kyllä ok ja tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikonlopun Bodomia.
Kiitoksen vaan juoksukavereille keiden kanssa vedettiin ja Vauhtisammakolle myös alkulämpästä ja muistakin hommista
 |
| Toisen kierroksen alusta, vielä ollaan peesissä kunnes toinen karkas |
Tästä on tullut jo perinne vetää yksi kymppi vuodessa ja se on ollut tapana vetää täällä. Hyvä tapahtuma ja itsellä lyhyt matka. Reitti on myös nopea ja koska treenikavereista saa vetoapua niin tuonne on helppo aina mennä.
Tänä vuonna lähtökohdat oli paremmat kuin aiemmin, toki sairastelu vienyt parhaimman terän mutta silti aika luottavainen oli että hyvä aika tulee. Kaikki menikin ihan ok lauantai iltapäivään saakka. Silloin astuikin sitten mukaan diabeteksini. Verensokerit ollut koko viikon huippuhyvät ja koko päivänkin, kunnes ne sitten lähtivätkin yllättäen nousemaan ja en saanut niitä mitenkään korjattua alaspäin. Kunnes sitten noin kaksi tuntia ennen starttia olikin syöksyä alaspäin. No eipä siinä kuin vähän geeliä ja varovaista nostoa ja numeronlapun hakua ja Vauhtisammakon juoksukavereiden etsimistä ja kohti alkulämppää. Tämän jälkeen tsekkaus ja arvot taas ylhäällä. Pohdintaa mitä tehdä , odottelua ja kas kas sittenhän ne lähtikin taas laskuun... ja lisää geeliä ja starttiviivalle.
 |
| Maalin pääsy on aina kympillä aina suuri helpotus raaston jälkeen :) |
Itse juoksu lähti hyvin rullaamaan, kelikin muuttui karseasta ihan siedettäväksi , jopa hyväksikin jos unohtaa tuulen joka toisella puolella aurajokea pisti äijät vähän puskemaan kohti tuulta. Eka vitonen mentiin aika tasasaista vauhtia ja pysyttiin porukassa vielä kaikki neljä joita meitä siinä oli samaa vauhtia vetämässä. Toisen kierroksen pystyin tulemaan myös samaa vauhtia ja lopussa inasen kiristämään. Kuuden kilometrin jälkeen alkoi tulemaan tuntemuksia jotka saivat hetkeksi miettimään että pitääkö keskeyttää, onko verensokerit jälleen alhaalla vai johtuuko huimaus vain siitä että ovat seilanneet edestaakse. Päätin jatkaa matkaa vaikka terä ja mieli siihen menikin. Maalissa sitten tarkastus ja ylhäällähän ne olivat. Eli kaikinpuolin todella haastava juoksu ja paljon tuli annettua tasoitusta tuon takia, ei muita kohtaan vaan itseäni.
Aika 44,20 tähän nähden on kyllä ok ja tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikonlopun Bodomia.
Kiitoksen vaan juoksukavereille keiden kanssa vedettiin ja Vauhtisammakolle myös alkulämpästä ja muistakin hommista
 |
| Yllättäen munkki maistui juoksun jälkeen ja spekulointi heti päällä :) |
Kommentit
Lähetä kommentti