Nuts Ylläs Pallas kisarapsa
Nuts Pallas talsittu läpi. Eka kerta itselle näissä maisemissa ja tykkäsin kyllä reitistä, matka olisi pitänyt olla ehkä pidempi mutta tällä mentiin mihin puoliso meidät syksyllä ilmoitti :)
odotus meni aika rauhallisesti ja oikeastaan täydellisesti, tällä kertaa jopa verensokerit olivat aamusta asti juuri siellä missä pitikin ja oikeastaan alkoivat laskemaan vasta noin puoli tuntia ennen lähtöä , parit banaanit naamaan ja arvot olivatkin sitten sopivat kun pääsi viivalle.
Tuosta päästäänkin lähtöön joka viivästyi 20 minuuttia ukkosmyrskyn takia. Onneksi meni nopeasti ohitse ja ainoastaan sumu jäi päälle sekä pientä sadetta kisan alkupuolella, pääydyin kuitenkin aloittamaan kisan shortseilla ja kuoritakilla, takin riisuin kyllä pois kun päästiin pirunkurulle, olisi kyllä ehkä pitänyt tehdä tuo aiemmin :)
Palatakseni tuohon alkuun ja verensokereihin niin ne olivat koko kisan ajan täydelliset, alimmillaan 4,5 ja korkeimmillaan 10,5 , kerrankin näin ja ei tarvinnut niiden takia tankata vaan sai tankata vain energian takia. Toki repussa oli taas muutaman kilon verran extraa hätävarana geelejä , suklaata ja muuta roinaa.. olisi kiva joskus juosta että ei olisi tuota ylimääräistä kiloa tai kahta tuon takia mukana, mutta toisaalta kasvaapa reidet siinä :) Muuten tankkaus meni niin että otin noin 25 minuutin välein muutaman pähkinän ja noin 35 minuutin välein geelin tai muuta energiaa, toimi tällä kertaa siis tuo :)
Sitten itse reittiin ja fiiliksiin siitä.
Alkuhan oli heti luulot pois tunkkausta ja pohkeet hapoille :) Startista suoraan siis mäkeen, pitihän toki hymyillen ja vilkutellen lähteä juoksemaan, mutta hyvinkin pian se muuttui totisemmaksi väännöksi. Edessä oli siis reitin pisin ja korkein nousu heti alkuun :) No onneksi oli sumua niin ei nähnyt kuinka paljon on vielä edessä , pari kertaa jo luulin et nyt loppuu mutta ehei, väärä luulo :)
Nousua tuli heti alkuu siis tuollaiset 420 metriä ja matkaa tuli noin 3,3 km . Ylhäällä tulikin sellainen olo että huhhuh mites tästä toipuu, no sitäpä ei kauaa ehtinyt miettimään kun alkoi etureisien polttelu ja hapotus... eli alamäkeä tiedossa siis :) Siinä sitten mentiin alas niin kovin kuin vain uskalsi :)
Hieman yllätyksekseni sain havaita että puolisoni tulee siinä vielä samaa matkaa , no koska itse aloitin liiankin rauhallisesti ja hän kovin niin ajattelin että juostaas sit vaan yhdessä ja fiilistellään koska en ollut muutenkaan aikaa juoksemassa . Tasaiset pätkät sitten mentiinkin vaimon tahtia mikä taisi olla itselleni hieman paha koska tuo liian hidas vauhti minulle aiheuttaa pientä ongelmaa aina vasemmassa lonkankoukistajassa, ja alkoihan se nytkin hieman kiristelemään siinä. Jatkettiin kuitenkin samaa tahtia ja vauhti pyöri noin kutosen paikkeilla, ylämäkiin himmailtiin hieman.
Seuraava mikä jäi mieleen olikin tuo kuuluisa Pirunkuru. Siinä alhaalla totesin että nyt geeliä naamaan ja takki pois ja tunkkaamaan. Siinä kun lähdin menemään ylös päin tuota maanpäällistä helvettiä niin noin puolen välin kohdalla puoliso huikkas et jää ottamaan happea hetkeksi. Päätin itse ottaa sen treenin kannalta ja annoin mennä minkä pääsin ja jäin sitten päälle odottamaan. Oli mukavan hapottavaa nousua ja sai kyllä tehdä töitä. Ainut mikä noissa kaikissa nousuissa oikeastaan tuolla oli vikana on ne kivikot, itse en ole mikään niiden suuri ystävä.
Tämän nousun jälkeen taas jatkettiin yhdessä matkaa ja vauhti alkoi hiipumaan hieman. Samalla tuli juteltua muiden juoksijoiden kanssa ja naureskeltua kun tehty oikeastaan koko matka sellaista haitariliikettä , vuoro vedoin siis, taisi meitä olla siinä ainaki muutaman kymmenen juoksijan ryhmä kun vuorotteli kuka milloinkin kärjessä ja kuka hännillä :)
Tuolta kun oli aikamme lasketeltu ja menty tasaistakin niin tehtiin päätös että molemmat jatkaa omia vaihtejaan maaliin, tuo tehtiin siinä noin 17-19 km kohdalla, hieman ennen tuota mukavaa upottavaa suo osuutta :) Tuosta suo pätkästä tuli mieleen kevään Bodom Trail ja annoinkin mennä sen osuuden samalla lapsen innolla :) Sain vauhdit nousemaan taas yläs kun menin yksin ja ylämäetkin päästelin menemään, paitsi kaikkein pahimmat ja huono maastoiset kävelin. Ihan täysiä ei enää kuitenkaan voinut mennä koska tuon lonkankoukistaja oli mennyt liian jumiin alusta johtuvien seikkojen takia. Vielä kuitenkin oli mielessä että josko kuitenkin saisi kirittyä sen verran että alle neljän ja puolen pääsisi.
Loppu puolisko oli suht iisiä baanaa painella paitsi ihan loppupuoliskoa. Keskisen lakea päästeltiin pitkospuita alaspäin ja se oli kohtuu hankala koska pitkokset oli jonkin verran liukkaat ja ei luottoa löytynyt niin aina kun sai rytmin ja vauhdin päälle niin piti hypätä portaita alas ja uusille pitkoksille. Tämän jälkeen tulikin sitten vielä lisää nousua loppuun ja tuostakin suurin osa oli sellaista kivikkoa jossa ei uskaltanut päästellä vaan meni enempi powerkävelyksi .
Loppuun olikin sitten reitille laitettu kunnon lasku missä sai päästellä minkä halusi, jos vain olisi tuo jalka kestänyt. Sen verran kireältä se tuntui että tyydyin suosiolla laskettelemaan kivien joukossa sellaista turvallista kutosen vauhtia. Tämän jälkeen olikin enää pieni polku pätkä ja pari mutkat ja maaliin. Ihan en saanut lopussa kirittyä riittävästi ja kolmisen minuuttia taisin jäädä siitä mitä ajattelin kesken kisan lähteä vielä tavoittelemaan, mutta eipä tuo haittaa pätkääkään koska elämyksiä näistä haetaan ja nautitaan matkasta sekä haastetaan itseään. Hyvä fiilis jäi kisasta ja reitistä , vähän jäi sellainen olo että josko toisenkin kerran tätä varten reissaisi sen tuhat kilometriä :)
 |
| ei paljon maisemia nähnyt :) |
odotus meni aika rauhallisesti ja oikeastaan täydellisesti, tällä kertaa jopa verensokerit olivat aamusta asti juuri siellä missä pitikin ja oikeastaan alkoivat laskemaan vasta noin puoli tuntia ennen lähtöä , parit banaanit naamaan ja arvot olivatkin sitten sopivat kun pääsi viivalle.
Tuosta päästäänkin lähtöön joka viivästyi 20 minuuttia ukkosmyrskyn takia. Onneksi meni nopeasti ohitse ja ainoastaan sumu jäi päälle sekä pientä sadetta kisan alkupuolella, pääydyin kuitenkin aloittamaan kisan shortseilla ja kuoritakilla, takin riisuin kyllä pois kun päästiin pirunkurulle, olisi kyllä ehkä pitänyt tehdä tuo aiemmin :)
 |
| Myräkkä iski ennen lähtöä |
Palatakseni tuohon alkuun ja verensokereihin niin ne olivat koko kisan ajan täydelliset, alimmillaan 4,5 ja korkeimmillaan 10,5 , kerrankin näin ja ei tarvinnut niiden takia tankata vaan sai tankata vain energian takia. Toki repussa oli taas muutaman kilon verran extraa hätävarana geelejä , suklaata ja muuta roinaa.. olisi kiva joskus juosta että ei olisi tuota ylimääräistä kiloa tai kahta tuon takia mukana, mutta toisaalta kasvaapa reidet siinä :) Muuten tankkaus meni niin että otin noin 25 minuutin välein muutaman pähkinän ja noin 35 minuutin välein geelin tai muuta energiaa, toimi tällä kertaa siis tuo :)
 |
| Alun nousua joka tuntui kestävän ja kestävä ja kestävän.. |
Sitten itse reittiin ja fiiliksiin siitä.
Alkuhan oli heti luulot pois tunkkausta ja pohkeet hapoille :) Startista suoraan siis mäkeen, pitihän toki hymyillen ja vilkutellen lähteä juoksemaan, mutta hyvinkin pian se muuttui totisemmaksi väännöksi. Edessä oli siis reitin pisin ja korkein nousu heti alkuun :) No onneksi oli sumua niin ei nähnyt kuinka paljon on vielä edessä , pari kertaa jo luulin et nyt loppuu mutta ehei, väärä luulo :)
Nousua tuli heti alkuu siis tuollaiset 420 metriä ja matkaa tuli noin 3,3 km . Ylhäällä tulikin sellainen olo että huhhuh mites tästä toipuu, no sitäpä ei kauaa ehtinyt miettimään kun alkoi etureisien polttelu ja hapotus... eli alamäkeä tiedossa siis :) Siinä sitten mentiin alas niin kovin kuin vain uskalsi :)
Hieman yllätyksekseni sain havaita että puolisoni tulee siinä vielä samaa matkaa , no koska itse aloitin liiankin rauhallisesti ja hän kovin niin ajattelin että juostaas sit vaan yhdessä ja fiilistellään koska en ollut muutenkaan aikaa juoksemassa . Tasaiset pätkät sitten mentiinkin vaimon tahtia mikä taisi olla itselleni hieman paha koska tuo liian hidas vauhti minulle aiheuttaa pientä ongelmaa aina vasemmassa lonkankoukistajassa, ja alkoihan se nytkin hieman kiristelemään siinä. Jatkettiin kuitenkin samaa tahtia ja vauhti pyöri noin kutosen paikkeilla, ylämäkiin himmailtiin hieman.
 |
| Pirunkurun alkuvaiheilta |
Seuraava mikä jäi mieleen olikin tuo kuuluisa Pirunkuru. Siinä alhaalla totesin että nyt geeliä naamaan ja takki pois ja tunkkaamaan. Siinä kun lähdin menemään ylös päin tuota maanpäällistä helvettiä niin noin puolen välin kohdalla puoliso huikkas et jää ottamaan happea hetkeksi. Päätin itse ottaa sen treenin kannalta ja annoin mennä minkä pääsin ja jäin sitten päälle odottamaan. Oli mukavan hapottavaa nousua ja sai kyllä tehdä töitä. Ainut mikä noissa kaikissa nousuissa oikeastaan tuolla oli vikana on ne kivikot, itse en ole mikään niiden suuri ystävä.
Tämän nousun jälkeen taas jatkettiin yhdessä matkaa ja vauhti alkoi hiipumaan hieman. Samalla tuli juteltua muiden juoksijoiden kanssa ja naureskeltua kun tehty oikeastaan koko matka sellaista haitariliikettä , vuoro vedoin siis, taisi meitä olla siinä ainaki muutaman kymmenen juoksijan ryhmä kun vuorotteli kuka milloinkin kärjessä ja kuka hännillä :)
 |
| Pirunkuru selätetty :) |
Tuolta kun oli aikamme lasketeltu ja menty tasaistakin niin tehtiin päätös että molemmat jatkaa omia vaihtejaan maaliin, tuo tehtiin siinä noin 17-19 km kohdalla, hieman ennen tuota mukavaa upottavaa suo osuutta :) Tuosta suo pätkästä tuli mieleen kevään Bodom Trail ja annoinkin mennä sen osuuden samalla lapsen innolla :) Sain vauhdit nousemaan taas yläs kun menin yksin ja ylämäetkin päästelin menemään, paitsi kaikkein pahimmat ja huono maastoiset kävelin. Ihan täysiä ei enää kuitenkaan voinut mennä koska tuon lonkankoukistaja oli mennyt liian jumiin alusta johtuvien seikkojen takia. Vielä kuitenkin oli mielessä että josko kuitenkin saisi kirittyä sen verran että alle neljän ja puolen pääsisi.
Loppu puolisko oli suht iisiä baanaa painella paitsi ihan loppupuoliskoa. Keskisen lakea päästeltiin pitkospuita alaspäin ja se oli kohtuu hankala koska pitkokset oli jonkin verran liukkaat ja ei luottoa löytynyt niin aina kun sai rytmin ja vauhdin päälle niin piti hypätä portaita alas ja uusille pitkoksille. Tämän jälkeen tulikin sitten vielä lisää nousua loppuun ja tuostakin suurin osa oli sellaista kivikkoa jossa ei uskaltanut päästellä vaan meni enempi powerkävelyksi .
 |
| Lopun nousuja |
Loppuun olikin sitten reitille laitettu kunnon lasku missä sai päästellä minkä halusi, jos vain olisi tuo jalka kestänyt. Sen verran kireältä se tuntui että tyydyin suosiolla laskettelemaan kivien joukossa sellaista turvallista kutosen vauhtia. Tämän jälkeen olikin enää pieni polku pätkä ja pari mutkat ja maaliin. Ihan en saanut lopussa kirittyä riittävästi ja kolmisen minuuttia taisin jäädä siitä mitä ajattelin kesken kisan lähteä vielä tavoittelemaan, mutta eipä tuo haittaa pätkääkään koska elämyksiä näistä haetaan ja nautitaan matkasta sekä haastetaan itseään. Hyvä fiilis jäi kisasta ja reitistä , vähän jäi sellainen olo että josko toisenkin kerran tätä varten reissaisi sen tuhat kilometriä :)
Kommentit
Lähetä kommentti