Nuts Karhunkierros 2018

Nuts Karhunkierros 2018 selätetty. Mistähän sitä aloittaisi, koko talven ollut pieni motivaatio-ongelma tapahtumaan. EI itse juoksuun tai tapahtumaan vaan lähinnä matkustamiseen ja säätämiseen ja stressaamiseen eväiden ja diabeteksen suhteen.

Vaan nytpä se on ohi ja jestas että olen tyytyväinen että tuli lähdettyä.

Kertakaikkisen hyvin organisoitu tapahtuma ja uskomattoman upea ja rankka reitti.

En edes yritä kuvailla maisemia , ne pitää jokaisen kokea itse.

Kisa-aamu käynnistyi tuttuun tapaan, eli verensokerit pilvissä. Tankkaus ja pieni jännitys sen ehkäpä tekee , mutta onneksi oli aamupala aikaisin jäi aikaa korjailla sokereita ennen starttia.

Aamupalan jälkeen juoksukamat päälle ja kisabussiin ja Oulankaa. Mittaus missä sokerit ja kas kas, eipäs ne ollutkaan tullut rahtuakaan alas.

Nyt alkoi tuntua turhauttavalta kun oli illalla laskenut määriä mitä pitää ottaa mukaan ja miettinyt uskaltaako ottaa riskiä ja jättää jotain pois että olisi edes alle 4 kiloa selässä extraa.
En alkanut kuitenkaan korjailemaan insuliinilla vaan ajattelin että kyllä ne sieltä laskevat.

Periaatteessa ok , mutta se syömisen määrä:)

Ennen lähtöä yritin bongailla tuttuja josko liittyisi Jiipeen ja Johannan letkaa, ei osunut silmiin joten omaa juoksua tekemään. Noin kilsan kohdalla kuitenkin tuli tutut selät vastaan ja näin sitä alettiin taittamaan matkaa yhdessä.

Alkupätkä oli kohtuu helppoa polkua edetä ja siinä pystyi jopa ihailemaan maisemia samalla kun juoksi, tuo oli ehkä juuri sellaista polkua mitä moni luulee polkujuoksun olevan.

Vauhdinjako tehtiin niin että pyrittiin alkuun menemään sellaista sopivan reipasta muttei kuitenkaan liian kovaa. Tuo toteutuikin hyvin.

Noin kymmenen kilometrin kohdalla juostiin kiinni Johannan mies joka oli vetämässä 160km matkaa. Siinä ryhmämme hajaantui ja jatkoin omaa juoksua eteenpäin.

Vauhti pysyi hyvänä ja JiiPee juoksi minut kiinni jossain vaiheessa ja jatkettiin yhdessä matkaa. Sokeritkin olivat alkaneet laskemaan hyville tasoille ja niitä sitten säätelin syömällä hiilareita sopivasti.

Matkalla meni ohi tuttuja jotka olivat 80km matkaa vetämässä . Ensin meni Petri ohi ja nopeasti huikattiin kuulumiset ja hetken päästä Tuomas ohitti meidät.

Siinä noin 20km kohdalla alkoi lämmin keli vaikuttamaan itselläni ja alkoi verensokerit tippumaan ja jouduin tihentämään aika paljon tankkaus väliä. Tämä alkoi kuitenkin vaikuttamaan hieman vauhtiini ja kestävyyteen. Tuossa kohtaa jäinkin kaverini kyydistä ja himmailin hieman vauhtia ja ajattelin että edetään minkä pystyy ja jos tulee liian haastavaa sitten vaan pitää miettiä mitä tekee.

Ensimmäiseen huoltoon tullessa vesi meni aika hilkulle, lähdin matkaan 1 1!2 litraa nesteitä mukanani ja huollossa oli kaikki tyhjiä.

Huollon kohdalla näin myöskin Sarin joka kyseli miten menee, kerroin ongelmista ja kiitokset Sarille joka tarjosi oikeastaan kaikkea mahdollista syötävää. En kuitenkaan ottanut mitään vaan päädyin tukeutumaan huollon tarjontaan ja ai että mutta ei ole mandariinit maistuneet koskaan niin hyviltä mitä siellä maistui, jestas sentään :)

Kaksin käsin vähän kaikkea suuhun ja pari mukia urheilujuomaa sekä lötköt täyteen ja nopea vilkaisu kelloon ja toteamus että aikataulusta edellä ollaan.

Seuraavat noin 12-14km olikin enempi ja vähempi tuskaista koska sokerit vaan jatkoi laskuaan ja meni kilpasyömiseksi, pahin painajainen oli tulossa toteen. Lämmin keli tuo itselleni omat haasteensa ja tuo on yksi niistä. Päätin kuitenkin tsempata ja jotenkin edetä ja syödä väkisin koko ajan jotain ja luottaa että kohta alkaa pitkävaikutteisen insuliinin teho tippumaan.

Tuota tuskien taivalta jatkui noin 45km saakka ja sitten alkoi helpottamaan ja huomasin että olin saanut Petrin kiinni joka meni alkutaipaleella ohitseni.

Loppumatka mentiinkin aika samaa matkaa ihan sinne viimeisille kilometreille saakka.

Viimeisellä huollolla päätin ottaa pitkäkestoisen insuliinin vaikka mietin että oittaisin sen vasta maalissa. Mutta nouseva verensokeri sai tekemään tuon päätöksen kun en halunnut ottaa pikainskaakaan. Lievästi nouseva sokeri teki sen että viimeisen huollon jälkeen en enää tankannut mitään paitsi nesteitä.

Siinä viimeiselle ja rankimmalle etapille lähtiessä mietin myöskin kuinka kauas taakse olen JiiPeestä jäänyt.

Matkalla toki vaihdettin pari kertaa kuulumisia viesteillä ja oletin olevani noin kilometrin perässä.

Hämmästys olikin suuri kun oli lopun vaativat nousut ja laskut taistellut läpi ja ihastellut Valtavaaran maisemia ettei kaverin ollutkaan maalissa.

Oikeastaan päättelin tuon jo lopun alamäessä koska laitoimme kiven yhden tikun päähän ja ekana tulleen piti ottaa se pois. Ajattelin että oli unohtanut sen koska kivi oli paikallaan ja ajattelin että jätän sen siihen ja perästä tuleva vaimoni saa sen ottaa pois.

Maalissa viestiä kaverille ja hän olikin matkalla vielä. Myöhemmin katseltiin missä olimme menneet ristiin ja se oli tapahtunut ensimmäisen huollon kohdalla .

Niin ja se kivi, kaveri otti sen tullessaan alas :)

Loppu hyvin kaikki hyvin siis, huikea kokemus ja aika vähillä kolhuilla selvittiin ja eiköhän vuoden kuluttua olla viivalla taas :)

Aika oli lopulta 9h 13 min. Sekin meni siis sinne minne pitikin kaiken säädön jälkeen :)